Koulutöiden välttely onnistuu parhaiten kun aikamatkaa itsensä takaisin viime kevääseen, kauniisiin kevätiltoihin, auringonlaskuihin ja peilityyniin järven pintoihin. Kunnollisia koti-ikävä päiviä ei satu vastaan enää kovinkaan usein mutta juuri tänään tuntuisi hyvältä syödä makaronilaatikkoa lapsuudenkodin keittiössä, kävellä hiekkatietä alas, istahtaa laiturille ja arpoa, milloin koivut puhkeavat hiirenkorville. Olla vähän aikaa ihan hiljaa, hengähtää pois arjesta ja päästää irti stressistä.
Harva asia loppujen lopuksi voittaa kotiseudun maisemia ja fiilistä. Samuli Putro kuitenkin helpottaa koti-ikävää ja muutaman kuukauden päästä voinkin istua sillä tutulla ja turvallisella laiturilla ihailemassa samaa maisemaa, joka kuitenkin joka kerta näyttää ihan erilaiselta!
2 kommenttia:
ja siis ridge jätti edellisen kommentin!
:DD Puhos-ikävä on ollu tänään vielä kovempi ku on ihan kaamee darra!
Lähetä kommentti