Viime perjantaina kädessä olleet korut kylpivät sunnuntai -aamuna auringonvalossa, vuosia vanha Kalevalan sormus löytyi vanhoista muuttolaatikoista ja se näyttää vielä yhtä hyvälle kun yläasteellakin. Rannekoru taas on niin rihkamaa, että päivän käytön jälkeen rannetta koristaa tummanvihreä raita, söpö se silti on.
Valokuvaaminenkin maistuu taas paremmalta kun ulkona voi makrokuvailla kukkia ja sisällä valo riittää kaiken pienen ja kauniin taltiointiin. Tänä vuonna lupaan ottaa kameran useammin mukaan ja kuvata kauniita asioita, niistä kun kummasti saa virtaa ja hymyn naamalle!
2 kommenttia:
tuo Perniönsormus on vaan niin ihana, rakastan omaani koko sydämestäni! :D
Totta! Ja hauska on kertoa paikallisille kavereille että kyllä, se on suomalaista designia;)
Lähetä kommentti